Hui. Ajauduin pieneen henkiseen shokkiin, kun huomasin tupsahtaneeni bloggeriin luomaan blogimerkintää. Mitä siitä viime kerrasta on? Vuosi? Tuskinpa tästä mikään tapa tulee. Tuli vain sellanen olo, että tekee mieli kirjoittaa. Niinkuin jokatoinen päivä tulee sellainen olo, että haluan kirjoittaa kirjan. En mä sitä silti ikinä kirjoita. Tai, että kun uus koiran pentu ja Jamppa on vihdoin hiljaa ja herraki nukkumassa niin iskee tylsyys ja yksinäisyys, enkä jaksa katsella elokuvia? Vitsin kolmen tunnin päikkärit pilas mun kerrnakin normaalin unirytmin.
Huomasin myös, etten oo puoleen vuoteen siirtänyt iphonelta kuvia koneelle, saatika muutenkaan käyttänyt konetta useemmin, kun kerran kuukaudessa. Where are my old habbits? Huomasin myös kuinka järkyttävä ikävä mulla on kesää. Ja varsinkin festareita. Varsinkin lämpöö. Ja lämpimiä öitä.
Ikävä Ruisrockia Kuopion siwan kanssa ja Nummirockia - juomapelejä & kaatosadetta. Sitä fiilistä, kun niistät vielä viikon ruisrockin jälkeen sitä prkl tomua nenästä, ja joka vuosi pilaan yhdet converset, hajotan yhdet shortsit ja joka kerta mun laukusta löytyy 5 eri aurinkolasit, joista yhdetkään ei oo mun.
Tai matkalle lähtöö. Kun saa pakata matkalaukun liian täyteen jo valmiiks, niin että tuliaisille ei todellakana ole tilaa. Niin, että edellisenä yönä ei saa unta, kun masussa menee perhosia ja sitten Pojan kanssa tapellaan, kun kumpikaan ei usko toista, että mistä hemmetin terminaalista me lähdetäänkään, ja lopulta päästään kuin päästäänkin perille, ja siinä vaiheessa, kun istutaan vihdoin lentokoneessa kumpikaan ei enää muista, että edes tapeltiin, vaikka mä vieläkin mökötän, koska ei mentykkään Starbucksiin. Joka tuntuu olevan mun pakkomielle. Siis starbucks. Ei se, että tapellaan. Onneks ylipäätään tapellaan harvoin.
Tästä tuli kaikenlisäks näköjään mustavalkopostaus. Hups. Semi melkein vahinko.
Np. Devil Driver - Sail (Cover).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti